Viikon saaliit – melkein

Zorro ja Vihtori ovat tällä viikolla melkein sorsastaneet, siilestäneet, jänistäneet ja varistaneet. Melkein, koska narun toisessa päässä roikkuu joku joka estää jo ilmassa olevien jalkojen etenemisen lopulliseen päämäärään – valitettavasti.

Treffit

      Meidän maailma on niin mieskeskeistä, että päätettiin Vihtorin kanssa lähteä tapaamaan GoGoa. GoGo on Lappeenrannassa asuva,  jo naisen iän saavuttanut chowineiti. Voi miten ihana hän onkaan! Ei ollut epäilystä, kumpi on suloinen ja kumpi jätkä! Alku treffeillä ensin ujostutti GoGoa ja sitten Vihtoria, mutta tämä kesti vain pienen hetken. 

Pian Vihtori oivalsi, että paikan täytyi olla koirien huvipuisto. Siellä oli sen seitsemän piiloa, ihania puskia, mäkiä ja portteja. Erityisesti Vihtori ihastui tähän rautaporttiin.     Se oli Stargate ja sen läpi piti mennä monta kertaa, vaikka sitten pihan toiselle puolelle. Oli rakennuksia ja Linnanmäen Vekkulan mäkeä muistuttava mäki, joka piti laskeutua jyrkkyydestä huolimatta. Lisäksi talonväki tarjosi jäätelöä suoraan suuhun. Tänne minä muutan tuumasi Vihtori. Hieman pohdintaa aiheutti talon sisältä kuulunut haukunta. GoGon kaverina asuva Sofia ei vielä tällä kertaa päässyt menoon mukaan, ettei nuorta miestä pelota. No miten sitten itse treffit? Lyhyen esittelykierroksen jälkeen GoGo vetäytyi kauneuslevolle ja Vihtori temmelsi huvipuistossa ottaen kaiken irti rannekkeestaan!    Kotona Zorrolle oli kovasti tarinoita ja illalla uni maistui. Kiitos GoGo ja talon väki. Treffaillaan taas!

Vihtorin sunnuntai

Tyylin vaihto

Vihtorilla on aivan uusi tyyli käydä pissillä. Tietyissä tilanteissa sen tapoihin kuuluu ominaisuus “minulle, heti, kaikki”. Nyt siis myös pissillä! Zorron nuuskiessa tarkaan mikä paikka yleensä kannattaa merkata ja kumpi jalka nousee (tätä voidaan pohtia tosi kauan), Vihtori ajaa vauhdilla suoraan keskelle puskaa, pois alta heinät ja lehdet ja eikun siihen. Nostaa kuitenkin siellä oksien keskellä noin muodon vuoksi toisen takajalan antaakseen kuvan harkitusta teosta. Tämän “minulle, heti, kaikki” ominaisuuden johdosta Vihtori käveli myös tässä taannoin päin puuta. Olisi naurattanut, mutta kun ei voinut.

Lämmintä ja painostavaa

Tänään ilma on ollut todella lämmin ja äärettömän painostava. Jo aamu oli kosteanlämmin ja päivälenkille lähdimme suosiolla metsämaisemiin, tällä kertaa yliopiston taakse. Siellä on oivat puru- ja hiekkatiet harrastaa ulkoilua, eikä ketään muita maisemissa! Aivan loppumatkasta vastaan tuli pari ulkomaalaista perhettä uimaan.

Zorro ja Vihtori eivät oikein tiedä lötkiäkö etupihalla vai takkahuoneen lattialla. Veikkaan, että takkahuoneen lattia on viileämpi vaihtoehto. Täytynee siirtää iltalenkkiä tunnilla myöhäisemmäksi, jotta olisi miellyttävämpää. Tosin säätiedotus lupailee ukkosta, että ans kattoo nyt. Mikäli säämiehet ja -naiset ovat oikeassa, huomenna lämpötilan pitäisi laskea reilun viisi astetta.

Zorro voi hyvin – ihanaa!

Tänä viikonloppuna on ollut hulinaa ja huisketta, joten kirjoittelu on jäänyt taka-alalle.

Zorrolla oli perjantaina lääkäri aiemmin kerrottujen vaivojen etenemisen tarkistamiseksi. Kuten olen kirjoittanut, periaatteessa Zorron olo on ihan OK, varsinkin kun vaivat ovat tiedossa ja ne huomioidaan Zorron elämässä. Mutta, niitä väsähtämisiä lenkin kesken ja jälkeen on, samoin kuin selän lihaksista näkee, että ne ovat tiukoilla. Edellisestä lääkäritapaamisesta ja röntgenkuvista oli kaksi kuukautta eli muutoksia on voinut tulla. Olin käynyt pitkät keskustelut itseni kanssa ja varautunut myös pahimpaan, sillä mikäli Zorron kunto olisi huonontunut, en voi antaa sen kärsiä. Olipa tiukka paikka lähteä lääkäriin ja olla alku siellä. Kuvat kuitenkin katsottiin läpi ja niissä ei ollut muutoksia, samoin kuin Zorron liikkuminen oli perusletkeää. Lääkäri tuumasi, että ei mitään hätää, jatketaan samaan malliin eteenpäin. Vihtorin kanssa riekkumiset olisivat kyllä kiellettyjä ja lyhyet lenkit pehmeällä alustalla suotavia. Zorro sai myös lääkekuurin, jotta selän lihakset saataisiin rentoutumaan. Arvatkaa tuntuiko, kuin 20 kilon paino olisi pudonnut sydämeltä. Siis huh huh! Perjantai illasta Zorro ei kyllä muista mitään, sen verran tokkurassa mies oli, mutta nyt tuntuu, kuin olisi entistä reippaampi.

Näistä meidän pehmeistä lenkeistä eli metsälenkeistä tykätään nykyään niin paljon, että miehistö istuu suoraan auton takaluukun viereen, että voitaisiinko taas lähteä. No, meillä on ihan mukavat maastot myös tässä aivan vieressä, tosin läpikotaisin tutut, joten välillä voidaan ja toisinaan sitten taas ei.

Päivän juttuja

Olemmehan molemmat kuvassa, olemmehan?

*********************************

Pääjuttu tänään oli metsälenkki Nyrhilässä. Kävimme metsän siimeksessä, jotta aurinko ei tavoittaisi meitä puolenpäivän aikoihin täydeltä terältä. Nyrhilään on meiltä noin 10 kilometriä ja metsäreitit tuttuja hevosreittejä. Maisemat ovat kuin sadusta! Talsimme vajaan tunnin reissun ja kaikilla oli hyvä mieli. Tänään iltalenkki voi olla se lyhyempi versio.

Aamusta kävin mattopyykillä. Suuntasin pesupaikalle ennen kahdeksaa, Vihtorin ja Zorron lenkin sekä kahvikupposen ja lehdenluvun jälkeen. Luulin olevani aikainen lintu, vaan toisin kävi. Yhdeksästä pesupaikasta vain kaksi oli enää vapaina. Tilastotietoina aamuisesta; tuloni laski paikallaolijoiden keski-ikää jonkin verran, vaikka itsekään en enää ole teini, mutta toisaalta sukupuolikiintiössä kuuluin selkeään enemmistöön eli seitsemään kahdeksasta. Miksi kirjoitan mattojen pesusta koirien blogissa? Koska minulla oli taatusti aamun likaisimmat matot, kiitos Zorron ja Vihtorin.

***************************

      

Aina kannattaa pyöriä, vaikka sitten pölyisellä metsätiellä.

      

Miksi se aina pyörii, keksis jotain uutta.

Lomapuuhia

Tänään päivä alkoi rokotusreissulla. Vihtorilla on nyt paperit kunnossa seuraavat kaksi ja kolme vuotta. Vihtori oli tosi reipas ja rokotukset saatiin pistettyä huomaamatta, sillä tutkimuspöydällä oli muuta paljon mielenkiintoisempaa eli herkkuja. Anekdoottina kerrottakoon, että Vihtorin kesäinen rantapaino on 24,75 kg.

Koirapyyhkeitä WUH, WUH! Näin lukee vaatehuoneen hyllynreunassa, jotta kukaan ei erehtyisi sekoittamaan ihmispyyhkeisiin. Siivosin eilen vaatehuoneen ja sen myötä koirapyyhehyllyn. Olihan niitä pyyhkeitä ihan hyvä setti. Ihmeellistä aina vain on, että kun on aika pestä Zorro tai Vihtori, ovat kaikki koirapyyhkeet hukanteillä. Vai voisiko pyyhkeiden vähyys olla suhteessa turkin paksuuteen? Mikään ei riitä kuivaamaan chow chowta.

Nyt se alkoi

Ihanaa, olen kesälomalla! Tästä seuraa ketjureaktiona, että myös Zorro ja Vihtori aloittivat omat lakisääteisensä.

Vihtorille oli täksi aamuksi varattu rokotusaika. Olin tyystin unohtanut kaikessa muussa tohinassa, että Vihtorin rokotuksista on jo vuosi. Onneksi Vihtorille tuli eilen kirje, jossa muistutettiin aiheesta. Varasin ajan, mutta tänä aamuna  matkalla rokotuksiin soittivat ja joutuivat perumaan sen. Menemme maanantaina uudestaan. Sen sijaan, kun nyt olimme jo reissussa, kävimme koirapuistossa juoksemassa. Siellä ei ollut ketään muita ja voi vitsi, että herra nautti. Viestien lukua sieltä ja toista täältä ja spurtit perään. Vihtori ajatteli, että on tämä koiranelämää, kun ensin aamulenkki ja sitten vielä tämä. Nyt alakerrasta kuuluu kuorsaus.

Zorron kunto on tällä hetkellä OK. Tietoisuus Zorron vaivoista on auttanut suunnittelemaan liikkumiset sen mukaisesti. On toki huonoja päiviä, mutta pääsääntöisesti ollaan plussan puolella. Katsotaan, katsotaan…

Nyt kuitenkin ensimmäisen lomapäivän kimppuun, tästä on nautittava.