Huomenta! Kello on vähän vaille kahdeksan, istun tietokoneen äärellä ja katson ikkunasta pimeyteen. En vielä näe, että tuulee, mutta kuulen sen kyllä. Itseasiassa, lumettomuudesta johtuen ikkunasta ei näy mitään, on super pimeää. Ulkoa ei kuulu aivan yhtä voimakkaita ääniä kuin eilen, mutta tuulen määrä on jokatapauksessa kova. Jotta asialla olisi totuuspohjaa, en perusta puhettani pelkästään äänihavaintoon, vaan olemme herrojen Vihtori ja Zorro kanssa käyneet suorittamassa empiiristä tutkimusta asiasta aamulenkin muodossa.
Miksi tälläiset ilmat meidän leveysasteilla? Missä ovat joulupäivän lumet ja aurinko? Koiraherruudet ovat aivan ihmeissään. Eilen illalla tuuli todella kovaa ja olin itsekin melko valmis lyhentämään iltalenkkiä, mutta en antanut periksi. Zorro halkoi nenällään tuulta ja taisi kuvitella olevansa suurikin sankari myrskyn silmäkkeessä. Vihtori sen sijaan oli epäilevän oloinen. Välillä yli-innostunutta, hieman hermostunutta spurttailua suuntaan jos toiseen ja toisaalta selkeää epävarmuutta siitä, lähteekö tässä koko konklaavi lentoon. Olisipa lunta ja riemukkaita juoksemisia ja piehtarointeja pitkin lenkkiä.
Piehtarointia harrastaa Zorro. Zorron turkki onkin paljon raikkaamman oloinen, kun se saa lumikylpyjä säännöllisesti. Lumettomuuden huomaa myös tassuista. Ne ovat niin sanotusti kuluneemman näköiset. Jotenkin epäsiistimmät kuin lumella ja kynnet kuluvat erilailla kuin lumisina aikoina. Olen aiemminkin maininnut tuon sepelin jalkakäytävillä, sen täytyy tuntua tylsälle astuessa, ja se kyllä vaikuttaa tassujen kuntoon.
No, eivät taida koirat olla ainoita eläimiä, jotka säitä ihmettelevät. Onhan siileistä ja jopa karhuista tehty poikkeuksellisia havantoja näin joulunpyhien aikaan. Siilienhän pitäisi horrostaa ja otsojen nukkua, jotta jaksavat kesällä riemuita.
