Minne viikonloppu hävisi?

On jälleen se aika sunnuntaista, että tavalla tai toisella on ajatuksiin tuotava alkava työviikko. Minne viikonloppu hävisi? Kuvittelin, että tänä viikonloppuna teen josko vaikka mitä, vaan niin jäi tekemättä.

Meillä on nyt nappulashow menossa. Ensin ostin yhden pussin, taisinkin kirjoittaa siitä tai ainakin kuvittelen niin, koska asiaan on nyt panostettu varsinkin henkisellä puolella. Sitten sain yhtä lajiketta ystävältäni Mialta, sillä ystäviltä tulee usein varteenotettavia vaihtoehtoja. Ja tämän päälle ostin vielä yhden pussin kolmatta lajiketta, eläinkaupan suosituksesta. Ensimmäisen pussin olen nyt hylännyt liian laimeana nappulana Vihtorille. Herra kuitenkin liikkuu ja kehittyy vielä. Käytän nappulat ekstra herkkuina ja koulutukseen. Nyt testaamme Mian antamat nappulat ja tuon jälkimmäisen pussin… Katsotaan ja kuullellaan kuinka käy.

Zorro on viime aikoina ollut aivan superhyvässä kunnossa. Ei tietoakaan jäykkyydestä tai selkäkivuista ym. Voisiko skarppaminen sekaruokinnassa tuoda näin hyviä tuloksia näinkin  lyhyessä ajassa? Jokatapauksessa vanha herra on ollut vallan villi ja haastanut Vihtorin leikkeihin ja uroskeskusteluihin tämän tämän. Vihtori on välillä sen näköinen, että sano nyt tuolle jotain – jooko…. Toivottavasti tämä julkinen kehuminen ei tuo takapakkia, vaan Zorro jatkaisi samaan malliin vielä pitkään.

Lunta vaakasuoraan

Nyt on pakko laittaa myös tänne, vaikka tämä ei sääblogi olekaan – ulkona on äärettömän tylsä keli. Palattiin juuri iltalenkiltä ja siellä vihmoi vaakasuoraan lunta. Koirat olivat joka viidesminuutti täysin lumenpeittämiä. Mitä siinä välissä? No ravistus… Lenkin jälkeen Zorro oikein toi tassunsa tyrkylle varpaanvälilumien poistamiseksi. Onko tämä sitten se koiranilma? Kyllä koirat ansaitsevat parempaa.

Nappulat vaihtoon

Vihtorin nykyisten ruokanappuloiden valmistus lopetetaan. Niinpä meillä alkaa nappulatestit. Onneksi kotonta löytyy vielä yli puolet isosta ruokasäkistä eli ei olla aivan pulassa. Tai pulassa ja pulassa, kysehän on vain siitä, että löytää ravintoarvoiltaa ja mielellään myös hinnaltaan sopivan vaihtoehdon Vihtorille.

Yhdessä yössä eivät ihmeetkään tapahdu, joten hieman pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Ensin tietysti ruuan sopivuus vatsalla, joka yleensä tulee esille vatsavaivoina. Ajanmyötä muu hyvinvointi eli koiran yleisolo ja turkin kunto. Pohdin itsekseni, että onko sekaruokinta tässä kohdassa hyväksi? Toisaalta jos ruoka ei sovi, epäsopivuus ei tule niin rajuna esille, mutta toisaalta sekaruokinta saattaa alkusi peittää jotain eli aikajänne huonon vaihtoehdon osalta on pidempi. Ehkä ei pitäisi pohtia näin paljon…

Hankin nyt yhdenlaisia uusia nappuloita pienen säkin. Myyjä suositteli toista merkkiä, mutta en halunut tuhlata rahojani 15 kilon säkkiin, mikäli ruoka ei sitten kävisikään. Mielummin etenen pienet pussit kerrallaan. Nyt vain peukut pystyyn, jospa vaikka tämä eka onnistuisi.

Chowikoru

 

Kuvassa on Vihtorin kasvattajan huovuttama chowikoru. Laitoin kuvan tänne, koska se on tuonut niin paljon hyvää mieltä niin minulle kuin sen nähneille ihmisille.  Maailma on pullollaan tavaroita, mutta joissakin vain on sitä jotain…

Pakkaskärvistelyä ja ajatuksen lentoa

Huumori alkaa loppumaan näiden pakkasten kanssa. Sormille on jo rutiinia paleltua kolme kertaa vuorokaudessa. Lenkkien pituudet yritetään optimoida tassujen paleltumisen, Zorron vatsantoiminnan ja molempien liikunnan tarpeen mukaan. Positiivista valoa ei ole ainakaan alkuviikkoon näkyvissä, ennusteet yhä 20 – 23 astetta miinusta.

Josko normaalistikin Koiramme lehti on ilmestyessään iloinen asia, oli se sitä erityisesti eilen. Siellä oli jo perinteeksi muodostuneet luvut eri rotujen pentumääristä ja tämän kautta suosioista. Lisäksi lehdestä löytyi useiden rotujen edustavien edustajien kuvat. Tämä kirvoittikin pohtimaan, että onko minulla oikea rotu? Ja vaikka kuinka asiaa käänsin ja väänsin, totesin yhä olevani chow chow ihminen. Rodulla on juuri ne ominaisuudet, joita koiralta haluan. Chowithan ovat hyviä vahtikoiria, eivät kuitenkaan kovia haukkumaan. Ne ovat tarpeeksi isoja, mutta ei kuitenkaan liian ja tarvitsevat sopivassa määrin liikuntaa. Pidän myös niiden itsenäisyydestä sekä välillä hieman tuskastuttavasta ja muita ihmisiä viihdyttävästä itsepäisyydestä.

Ajatukset käväisivät myös tulevan kevään ja kesän näyttelyissä. Pyrimme Vihtorin kanssa osallistumaan muutamaan ulkonäyttelyyn, mikäli elämä ei tuo takapakkia tullessaan. Harmi, ettei Mätsäri kalenteri näytä ainakaan tässä vaiheessa yhtään tapahtumaan tänne Lappeenrannan suunnalle. No, annetaan kevään edistyä, eihän näillä pakkasilla kukaan pysty järjestämään mitään…

Valokuvia tältä päivältä

Alla kummastakin herrasta tänään otettu kuvakimara.

Zorro

 

 Vihtori

 

Kuvia aamulenkiltä

Aamulenkki on heitetty. Otin kameran mukaan, koska luonto on vain niin todella kaunis. No, nämä kuvat kyllä tuovat enemmän esille aamun hämärää… Taidan jättää kauniin luonnon kuvaamisen suosiolla muille.

Liikenteessä kuitenkin olivat jo meidän ihanat kaverit eli  englanninlammaskoiratytöt ja rakkaat viholliset eli pupujussit (vai pitäisikö ruveta kutsumaan heitä citykaneiksi?). Näin päästiinkin kokeilemaan sekä viehätysvoiman tehokkuutta  että perinteisiä metsästystaitoja heti aamusta. Kummatkaan eivät olleet ruostuneet eli herrojen mielestä täydellinen lenkki!

Pitkä lenkki ja silmät

Palattiin juuri pitkältä iltalenkiltä. Pakkasta vain -5 astetta ja muutenkin kiva ilma. Zorro ja Vihtori nuuskivat ihania viestejä tienvieriltä.  Ja kyllä niitä olikin jätetty!Vihtori oli niin innoissaan hajuista, että oikea etujalka piti kohottaa ilon merkiksi ilmaan.

KäytiinVihtorin kanssa töiden  jälkeen tarkistuttamassa herran silmät. Tuttu eläinlääkäri totesi, että kauniit silmät. Pulleankarvaiset posket vain  peittävät herran räpsyt. Tulos oli lievä ektropia eli luomet hieman ulospäin. En ole asiasta huolissani, sillä se on tosiaan lievä ja toisaalta choweilla on useimmin tavattu entropiaa.

Loputhan jo pakkanen

Jälleen on iltalenkki tehty. Väittävät, että pakkasen pitäisi hieman lauhtua. Hyvä niin, sillä tämän kanssa on jo painittu tarpeeksi kauan. Yleensähän pakkaset alkavat vasta tammikuussa, mutta nyt tuntuu, kuin olisi oltu pakkasessa kuukauden päivät.

Koiratkin alkavat jo reagoida, sillä auttamatta lenkit ovat lyhyempiä kuin ei pakkasella. Tänään piti nahistella kunnolla! Ja käy tuo pakkanen tassuihin ja sormiin. Vihtori nostelee tassujaan, Zorro ei ole niin herkkis. Me taidetaan Vihtorin kanssa olla sukua, sillä onnettomat sormet paleltuvat aina.  Tänne voikin laittaa hyviä vinkkejä “maailman parhaista ja lämpimistä hanskoista tai hanskayhdistelmistä”.

Ollaan ryhdistäydytty meidän sekaruokinnan kanssa. Tänään nappoloiden ilona oli karjalanpaistin jämiä ja kurkkua. Ja kyllä maittoi. Vielä tuosta J.A.U. Yrjälän artikkelista sen verran, että meinaa aina välillä unohtua, että koiralle suu ja sen käyttö on sama kuin ihmisille käsillä tekemisen tarve.

Nyt on aika aloittaa ensi viikon valmistelut, hyvää viikkoa!

Hyvä artikkeli

Kylminä pakkaspäivinä on aikaa lueskella netistä koira-artikkeleita. Itseasiassa ryhdyin etsimään J.A.U. Yrjölän kirjoituksia käytyäni lomaviikolla moikkaamassa ihanaa rottweiler Akea ja hänen perhettään. Ollaan Aken emännän kanssa yhtä mieltä siinä, että herra Yrjölä kirjoittaa viisaita.

Tässä LINKKI Kennel Zirabanden sivuille J.A.U. Yrjälön artikkeliin. Uskalsin linkittää tänne ilman lupia, kun muutkin olivat tehneet niin (OK, ei kyllä mene puolustuksesta, mutta tein sen kuitenkin). Artikkeli muistutti tietyistä perusasioista elävässä elämässä, siinä oli monta hyvää kohtaa.

Mitä Vihtorin ja Zorron ruokavalioon tulee, pyrimme olemaan sekaruokaisia. Nyt on kuitenkin tarkoitus ryhdistäytyä hieman muun muassa kasvisten ja lihan suhteen, sillä viimeajat ovat olleet liian nappula painotteisia.