Zorro voi hyvin – ihanaa!

Tänä viikonloppuna on ollut hulinaa ja huisketta, joten kirjoittelu on jäänyt taka-alalle.

Zorrolla oli perjantaina lääkäri aiemmin kerrottujen vaivojen etenemisen tarkistamiseksi. Kuten olen kirjoittanut, periaatteessa Zorron olo on ihan OK, varsinkin kun vaivat ovat tiedossa ja ne huomioidaan Zorron elämässä. Mutta, niitä väsähtämisiä lenkin kesken ja jälkeen on, samoin kuin selän lihaksista näkee, että ne ovat tiukoilla. Edellisestä lääkäritapaamisesta ja röntgenkuvista oli kaksi kuukautta eli muutoksia on voinut tulla. Olin käynyt pitkät keskustelut itseni kanssa ja varautunut myös pahimpaan, sillä mikäli Zorron kunto olisi huonontunut, en voi antaa sen kärsiä. Olipa tiukka paikka lähteä lääkäriin ja olla alku siellä. Kuvat kuitenkin katsottiin läpi ja niissä ei ollut muutoksia, samoin kuin Zorron liikkuminen oli perusletkeää. Lääkäri tuumasi, että ei mitään hätää, jatketaan samaan malliin eteenpäin. Vihtorin kanssa riekkumiset olisivat kyllä kiellettyjä ja lyhyet lenkit pehmeällä alustalla suotavia. Zorro sai myös lääkekuurin, jotta selän lihakset saataisiin rentoutumaan. Arvatkaa tuntuiko, kuin 20 kilon paino olisi pudonnut sydämeltä. Siis huh huh! Perjantai illasta Zorro ei kyllä muista mitään, sen verran tokkurassa mies oli, mutta nyt tuntuu, kuin olisi entistä reippaampi.

Näistä meidän pehmeistä lenkeistä eli metsälenkeistä tykätään nykyään niin paljon, että miehistö istuu suoraan auton takaluukun viereen, että voitaisiinko taas lähteä. No, meillä on ihan mukavat maastot myös tässä aivan vieressä, tosin läpikotaisin tutut, joten välillä voidaan ja toisinaan sitten taas ei.

Päivän juttuja

Olemmehan molemmat kuvassa, olemmehan?

*********************************

Pääjuttu tänään oli metsälenkki Nyrhilässä. Kävimme metsän siimeksessä, jotta aurinko ei tavoittaisi meitä puolenpäivän aikoihin täydeltä terältä. Nyrhilään on meiltä noin 10 kilometriä ja metsäreitit tuttuja hevosreittejä. Maisemat ovat kuin sadusta! Talsimme vajaan tunnin reissun ja kaikilla oli hyvä mieli. Tänään iltalenkki voi olla se lyhyempi versio.

Aamusta kävin mattopyykillä. Suuntasin pesupaikalle ennen kahdeksaa, Vihtorin ja Zorron lenkin sekä kahvikupposen ja lehdenluvun jälkeen. Luulin olevani aikainen lintu, vaan toisin kävi. Yhdeksästä pesupaikasta vain kaksi oli enää vapaina. Tilastotietoina aamuisesta; tuloni laski paikallaolijoiden keski-ikää jonkin verran, vaikka itsekään en enää ole teini, mutta toisaalta sukupuolikiintiössä kuuluin selkeään enemmistöön eli seitsemään kahdeksasta. Miksi kirjoitan mattojen pesusta koirien blogissa? Koska minulla oli taatusti aamun likaisimmat matot, kiitos Zorron ja Vihtorin.

***************************

      

Aina kannattaa pyöriä, vaikka sitten pölyisellä metsätiellä.

      

Miksi se aina pyörii, keksis jotain uutta.

Lomapuuhia

Tänään päivä alkoi rokotusreissulla. Vihtorilla on nyt paperit kunnossa seuraavat kaksi ja kolme vuotta. Vihtori oli tosi reipas ja rokotukset saatiin pistettyä huomaamatta, sillä tutkimuspöydällä oli muuta paljon mielenkiintoisempaa eli herkkuja. Anekdoottina kerrottakoon, että Vihtorin kesäinen rantapaino on 24,75 kg.

Koirapyyhkeitä WUH, WUH! Näin lukee vaatehuoneen hyllynreunassa, jotta kukaan ei erehtyisi sekoittamaan ihmispyyhkeisiin. Siivosin eilen vaatehuoneen ja sen myötä koirapyyhehyllyn. Olihan niitä pyyhkeitä ihan hyvä setti. Ihmeellistä aina vain on, että kun on aika pestä Zorro tai Vihtori, ovat kaikki koirapyyhkeet hukanteillä. Vai voisiko pyyhkeiden vähyys olla suhteessa turkin paksuuteen? Mikään ei riitä kuivaamaan chow chowta.

Nyt se alkoi

Ihanaa, olen kesälomalla! Tästä seuraa ketjureaktiona, että myös Zorro ja Vihtori aloittivat omat lakisääteisensä.

Vihtorille oli täksi aamuksi varattu rokotusaika. Olin tyystin unohtanut kaikessa muussa tohinassa, että Vihtorin rokotuksista on jo vuosi. Onneksi Vihtorille tuli eilen kirje, jossa muistutettiin aiheesta. Varasin ajan, mutta tänä aamuna  matkalla rokotuksiin soittivat ja joutuivat perumaan sen. Menemme maanantaina uudestaan. Sen sijaan, kun nyt olimme jo reissussa, kävimme koirapuistossa juoksemassa. Siellä ei ollut ketään muita ja voi vitsi, että herra nautti. Viestien lukua sieltä ja toista täältä ja spurtit perään. Vihtori ajatteli, että on tämä koiranelämää, kun ensin aamulenkki ja sitten vielä tämä. Nyt alakerrasta kuuluu kuorsaus.

Zorron kunto on tällä hetkellä OK. Tietoisuus Zorron vaivoista on auttanut suunnittelemaan liikkumiset sen mukaisesti. On toki huonoja päiviä, mutta pääsääntöisesti ollaan plussan puolella. Katsotaan, katsotaan…

Nyt kuitenkin ensimmäisen lomapäivän kimppuun, tästä on nautittava.

Kesäilta

Mikäs on lekotellessa ilta-auringossa mukavan metsälenkin jälkeen.

Kevyt linja

Kesän tullen on tärkeää olla rantakunnossa. Kyseinen motto mielessä ovat herrat siirtyneet ruokavaliossaan vihreämpään suuntaan. Aamulenkin ensitoimina pysähdytään syömään heinätupsusta jos toisesta. Jopa niin, että olen pohtinut, pitäsikö Zorro ja Vihtori siirtää hevosten tapaan kesälaitumelle? Eipä taida tarvita, sillä ahneilla on loppunsa ja lenkin loppupuolella liiat syödyt heinät pyrkivät ulos samaa tietä kuin ovat sisään menneet.

Rantakunto on meillä otettu muutenkin vakavasti. Vihtori luopuu pentukarvastaan kesän kunniaksi. Karvaa lähtee niin, että jos jollain on turkintarvetta, meiltä sitä löytyy uloskantohintaan, mikäli väri miellyttää. Auringon kanssa on lisäksi sovittu, että tukka ja kauluri värjätään. Niinpä nuori mies kulkee paahdetun oransseissa hiuksissa ja parrassa ylpeänä ympäriinsä. Onneksi talossa on myös Zorro, joka ei ole näin radikaali ratkaisuissaan.

Vihtorilla uutta lenkkiseuraa

Vihtori kävi eilen lenkillä serkkukoira Nukan (collie) kanssa. Tämä on osa Vihtorin uusia kuvioita. Nuka oli oikea gentlemanni, ei haukunut eikä  missään määrin tullut Vihtorin henkilökohtaiselle alueelle. Vihtori kuitenkin koki Nukan isoksi, tummaksi ja hieman pelottavaksi. Lenkkeilimme jonossa eli Katja ja Nuka edellä ja minä ja Vihtori perässä. Muutaman kerran uteliaisuus meinasi teilata arkuuden ja käynti oli liki rinnakkaista. Kaksi kertaa pysähdyttiin syömään Katjan herkkuja, keskivälissä reissua ja aivan lopussa, ja näissä kohdissa oltiin melkein nenät vastakkain.

Tämä viime viikko on kirkastanut sen ajatuksen, minkä ystäväni Mari totesi jo heti alkuunsa, eli Vihtori on riippuvainen Zorrosta. Kun ollaan liikkeellä koko komppanja, Vihtori on rento oma itsensä, mutta kun liikkutaan kahdestaan muiden koirien seurassa, iskee ujous ja tahmatassut päälle. On helpotus, että asia on todennettu ja nyt voin työskennellä sen eteen, etteivät muut koirat yksin kohdattaessa ole sen kummempia kuin Zorronkaan kanssa. Jatkamme harjoituksia eteenpäin, muun muassa uudet treffit on jo alustavasti sovittu Nuka herran kanssa. Näin nämä solmut avautuvat pikkuhiljaa .

Uusia kontakteja ja erilaisia tilanteita

Sitten viime mätsärin, olen aloittanut Vihtorin kanssa uusien kontaktien ja erilaisten tilanteiden kuurin. Olemme liikkuneet kahdestaan ja muutama kerta Zorro matkassa mukana tehden jotain tavallisista lenkeistä poikkeavaa. Johtoajatuksena on, että tämän pitää olla positiivista Vihtorille ja kivaa myös itselleni ja Zorrolle. Johtoajatus on kyllä saannut sekä kannatusta että kyseenalaistusta. Tässä eräänä päivänä, kun Vihtori koki liki kaikki kaverit koirapuistossa pelottaviksi olioiksi (ne yrittivät olla ystäviä) ajattelin, että meidän koirat on tarkoitettu vain ihmisten kavereiksi. Sitten taas tänään kun olimme koko komppania Panulla höystettynä samassa paikassa, oli meno melkoista. Kaikessa sosiaalisuudessaan Vihtori meinasi saada näpeille hieman jo varttuneenpaan ikään ehtineeltä englannin bulldogginartulta, kun nuori mies ei ymmärtänyt miten vanhoja ladyjä puhutellaan . Ja juttuja löytyy näiden väliltä. Sen olen huomannut, enkä ensimmäistä kertaa, että maltti on valttia. Hötkyilemällä ei mikään onnistu vaan pienin askelin ettenpäin. Näin siis jatkamme toistaiseksi…

Zorron sunnuntai