Laitumelle

Helmeri lähti tänään Veikon ja Villen kanssa kesälaitumelle. Menoa ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa villiksi.

Kuvat T.Kareinen

Hyvät ja huonot uutiset

Jokainen päivä tuo mukanaan niin hyviä kuin huonoja uutisia.

Hyvät uutiset

Helmeri on edistynyt ratsunurallaan mukavasti sen reilun kuukauden aikana, mitä se on Lemillä asustellut. Ollaan opittu tuntemaan toistemme tapoja, luottamusta on kehittynyt puolin jos toisin ja kenttätyöskentely ei ole enää suuri ihmetyksenaihe (vain pieni sellainen toim.huom.). Tasapaino on ratsunalulla kehittynyt mukavasti ja taipumistakin on herätelty (toki siinä ollaan kovasti alkutekijöissä). Ensimmäiset selästäkäsin peruutukset sujuvat, ei hienosti, mutta kuitenkin ja ensimmäiset väistöt molempiin suuntiin on koeponnistettu. Helmeri on niin tosissaan tämän opiskelun kanssa, että kun asiaa opetellaan jossain tietyssä kohdassa kenttä, pohtii herra hevonen, että varmasti juuri opittu tulisi esitellä uudestaan samassa kohdassa. Pohdinta meneekin uusiksi, kun toisto tapahtuukin aivan muualla. Helmerillä alkaa kohta laidunkausi ja sen aikana herra hevonen saa lomailla viikonpäivät aivan kokonaan, jotta voi rauhassa pohtia tapahtuneita. 

Huonot uutiset

Ja niin raskaat sellaiset. Rakkaan, ihanan Sir Zorron kasvain oli pahanlaatuinen eli Zorrolla on ihosyöpä. Tätä tietoa on nyt sulateltu vuorokaudenpäivät. Paska homma suoraan sanottuna. Ensi viikolla mennään poistattamaan tikit, täytyneen kysellä asiasta lisää. Ei aavistustakaan, voiko ihosyöpää nähdä esimerkiksi röntgenissä tai onko se vain uusien pattien odottelua. Tämän tiedon kanssa on nyt kuitenkin mentävä, halusi tai ei. Onpa tämä nyt kevät.

Joka tapauksessa, aurinkoista viikonloppua kaikille, ja tylsistä uutisista huolimatta tai juuri sen takia me aiomme nauttia siitä, nauttikaa tekin.

Leikkaus meni hyvin

Zorro leikattiin eilen aamusta. Tylsä kasvain on nyt poissa ja sen sijaan jalassa on reilun kymmenen sentin mittainen leikkaushaava. Kasvain oli onneksi lähtenyt helpommin pois kuin alunperin ennustettiin. Kuten aiemmin kirjoitinkin, se lähti patologille tutkittavaksi.

Leikkaus vaatii aina hoitamista ja hoitajaa. Otin eilisen vapaaksi töistä ja ilman sitä homma ei olisi toiminut. Aamusta Zorro leikkauseen, sitten kotiin odottamaan leikkauksen loppumista, hakemaan nukkuva koira ja sen hoitamista kotona. Eläimethän ovat siitä hankalia potilaita, että niillä ei ole luontaista kykyä pohtia, mitä paraneminen vaatii. Ne eivät lepää rauhassa, jos on kipuja tai ole napsimatta leikkauskohtaa, josko sitä kutittaa. Ne tekevät sitä, mikä parhaimmalle sillä hetkellä tuntuu. Lisäksi leikkauksen jälkeen ajatusmaailma on sekaisin nukutuslääkkeistä ja ruokaakaan ei ole saatu sitten edellisen illan. Hoitajana tärkeää on myös pitää huoli, että vatsantoiminta palautuu normaaliksi suht nopeasti leikkauksen jälkeen.

Aluksi jalan siteet eivät halunneet pysyä leikkaushaavan kohdalla. Nyt voin jo sanoa olevani aika hyvä paketoija, sen verran monta kertaa asiaa on nyt harjoiteltu. Leikkaushaavahan ei saa missään nimessä likaantua. Zorrolla on antbioottikuuri ja särkylääkkeet. Viime yö meni herran tepastellessa, enkä yhtään ihmettele, vamasti oli kipeä olo. Lisäksi pitää pitää kauluria kaksi viikkoa, onneksi Zorro hyväksyy sen mukisematta.

Ja ainahan leikkausprosessiin liittyy draaman poikasta. Meillä sitä järjesti dramaattisten esitysten muodossa Vihtori. Vapiskaa 101 dalmatialaista ja Beethoven, Hollywood ei vielä tiedä mikä kyky täällä asuu. Tullessani kotiin yksin odottamaan leikkauksen loppumista, oli vastassa hyvin järkyttynyt ja loukkaantunut koira kysellen, että missä Zorro on. Kun draamaa oli jatkunut noin kaksi minuuttia, heitti Vihtori pyyhkeen kehään ja totesi, että okei, ei toiminut ja kävi nukkumaan. Kun sitten toin Zorron nukkuvana kotiin ja Vihtori oli laitettu etupihalle, jotta toinen saadaan rauhassa kannettua sisään, oli möykkä mahdoton. Pakkohan herra oli päästää sisään, jotta eivät syytä heitteillejätöstä, niin kas. Yksi nuuskaisu Zorroa ja omiin oloihin. Taidan täyttää teatterikorkean paperit Vihtorille ensi vuonna.

Kaiken kaikkiaan, vaikka vielä ei olla ollenkaan kunnossa, nyt ollaan taas yksi askel edetty tässä paranavat eläimet projektissa ja ei ollenkaan huonosti. Toivottavasti paraneminen etenee yhtä hyvin kuin leikkaus meni.

Kevätelämää tallilla, esittelyssä tallikaverit

Minua ja Helmeriä on onnistanut. Olemme varmasti yhdellä parhaista maalaistalleista kaakon suunnalla. Tässä pieni esittely tallin muista herra hevosista, jotka ovat kyllä esiintyneet tässä blogissa, tosin ilman kuvia. Ensimmäisenä tallin vanhin asukki, vaikkakin iältää nuorin.

Harju-Vetopelihän se siinä eli tuttavallisemmin Veikko. Veikko on neljävuotias ori Jaapelista. Luonne on loistava ja Veikko on rungoltaan sporttinen, joten saattaa olla, että tavoistaan poiketen Mia osallistuukin estekisoihin koulukisojen sijaan tällä nuorella miehellä. Mia on omistanut Veikon viimeiset kaksi vuotta eli ratsastuksellinen kädenjälki on Mian. Kasvattaja Jaanalle (Lallo) on kyllä annettava pisteet hyvästä yhdistelmästä. Sukupostiin tästä.

Vanhan liiton miehiä edustaa Vihurin Ville eli Ville. Ville on 15-vuotias ruuna ja Mian kisahevonen. Jos kuka tekee aina parhaansa, niin se on Ville. Ville on myös maailman suurin nautiskelija. Yhden leipäpalan syömiseen tai siis nautiskeluun voi kulua 15 minuuttia ja helposti. Villen sukuposti.

Niin ja sitten on Helmeri. Helmerin kanssa ollaan temuttu kohta yhteiselämää kuukausi. Suuri elämänmuutos Helmerille on sekä kasvattajan luota muuttaminen että todellinen ratsun uran alkaminen. Paljon on nuorella hevosella ihmettelemistä Lemin maisemissa, mutta yllättävän hyvin on yhteiselo lähetenyt käyntiin. Suuri merkitys yhteiselolle on maasta käsin työskentelyssä ja yhteisen ajan vietossa. Ollaan muun muassa siivottu tarhaa yhdessä ja sehän sujuu. Helmeri sukupostissa.

Tälläisia ovat meidän tallikaverit ja tälläistä elämää vietetään maalaistallilla.

Zorro leikkaukseen

Käytiin perjantaina Zorron kanssa lääkärissä. Diagnoosi oli, että mitä pikimmin leikkaukseen. Niinpä vanhalle herralle on varattu alkavan viikon perjantaille leikkausaika. Tänään jo aloitettuun valmistautuminen prosessi eli Zorro kävi kunnon pesulla. Täytynee vielä siistiä miestä niin turkin kuin kynsien osalta.

Pattihan on oikeassa etujalassa ja kooltaan se on noin kolme senttiä halkasiltaan. Se lähetettäneen patologille tutkimuksiin. Hyvä saada tietoa myös sitä kautta, jotta osaa suhtautua jatkoon realistisesti.

Tässä siis pohdittavaa tälle viikolle, pitäkää Zorrolle peukkuja, minäkin pidän.

Miten edetään?

Vihtorilla ei ole Addinsonin tautia. Tulos tuli jo perjantaina, mutta asiaa on pitänyt pohtia miten edetään. Nyt on ajatus aiheesta valmiina eli seuraavaksi tilaan ajan Kouvolaan, jossa Vihtori voidaan sekä kuvata että tähystää. Toivottavasti näin saadaan Vihtorin vaivaan selvyys.

Zorron lääkekuuri on loppu ja perjantaina lääkäriin tutkituttamaan, miten patti leikataan. Eli prosessi etenee…

Ja herra Helmerin kanssa tänään hömpöteltiin ratsastuskentällä. Kivaa oli!

Asiat siis etenevät, omaan tahtiinsa, mutta etenevät.

Synttärisankari Helmeri

Paljon onnea 5-vuotias synttärisankari Helmeri! Helmeri oli kuorruttanut itsensä synttäreiden kunniaksi puolentoista sentin mutakerroksella, siksi valokuvassa se puhtain kohta .

Humputtelua Helmerin kanssa

Mikä on parempi tapa lopettaa viikko kuin lähteä Helmerin kanssa maastoon? No ei mikään! Käytiin ihmettelemässä metsän puita taivuttelujen muodossa, harjoiteltiin luottamusta ja kuuliaisuutta alku- ja loppupätkästä maastoa maastakäsin ja otettiin kivat ravipätkät siellä missä se roudan jälkeen oli mahdollista. Tähän saakka on maastoiltu samalla maastoreitillä, ihanalle lammelle, ensi kerralla lähdetään valloittamaan vähän isompaa aluetta Lemin metsistä.

Helmeri on mukava työkaveri. Helmeri ei ihan tässä lyhyessä ajassa ole sisäistänyt, että ratsun ura on edessä. Muutaman kerran on pitänyt kertoa mielipide niin minulle kuin Mialle pukkien muodossa. No, pukit eivät kuulu meidän repertuaariin, joten ne jätämme muille hevosille. Mutta, Helmeri on tosi oppivainen. Oikea laukka on löytynyt – kiitos Mian, ja muutenkin kivaa liikettä ja parempaa tasapainoa kentällätyöskentelyyn. Odotan todella innolla tulevaisuutta.

PS. Harmissani poistan linkkilistastani linkin Satulahuoneen Heidin blogiin. Heidi lopetti hyvän bloginsa kirjoittamisen maaliskuulle. Etsinnässä uusia hyviä ja päivitettyjä blogeja niin hevos- kuin koirapuolelta.

Väliaikaa vietellen

Istun kotona keittiönpöydän ääressä. Olen aamupäivävapaalla Vihtorin verikokeiden takia. Käytiin jo antamassa eka verinäyte Addinsonintauti testiä varten ja kohta vuorossa seuraava. Vihtori sai pienen annoksen kortisolia pistoksena ja nyt seuraavan verikokeen pitäisi kertoa, onko Vihtorin vaiva Addinson. Veret lähtevät postissa Helsinkiin, joten pientä odottelua on seuraavaksi vuorossa.

Koetta ennen pitää paastota 12 tuntia. Meillä tämä tarkoittaa, että molemmat herrat paastoaa. Onneksi saatiin aamuaika, niin paastoaminen käy kaikkein helpoiten. Kunhan tullaan verikokeesta numero 2, voin vain kuvitella, kuinka ruoka maistuu.

Josko tauti ei ole Addinson, Vihtori menee vatsan kuvakseen ja tähystykseen. Toivon, että luottolääkärimme löytää vaivoihin syyn ja sitä päästään hoitamaan ja Vihtori voi tämän jälkeen hyvin. Nyt kuitenkin seuraavaan verikokeeseen.

Zorro ja Vihtori, eläinlääkäriaseman alkuvuoden asiakkaat

Pohdin viikonlopun, että blogata vai ei, mutta päätin kuitenkin blogata. Ylläolevaa otsikkoa en kirjoita ylpeydellä, vaan harmistuneena. Josko hevosrintamalla on kivoja fiiliksiä, niin koirapuoli laahaa pahasti perässä.

Perjantaina oli Vihtorin jälkitarkastus. No, eihän se mikään jälkitarkastu ollut, sillä Vihtorin oloa pohditaan yhä. Koiruus ei ole kunnossa ja tulevalla viikolla jatkotutkimukset saavat jälleen osansa. Epäilyksen alla on Addinsonin tauti tai jotain muuta, sillä yhä Vihtorin natriumarvot heittävät ja herra oksentelee liikaa normaalioloihin verrattuna. Lisäksi esiintyy ei nyt heikkoutta, mutta reippauden puutetta liikkumisessa. 

Zorro oli samalla reissulla mukana. Vanhalla herralla on ollut jo jonkin aikaa noin herneen kokoinen patti oikeassa etujalassa. Patti on nyt yht äkkiä kasvanut noin 3 cm halkaisijan omaavaksi patiksi ja viime viikolla Zorro rupesi repimään sitä. Zorro syö nyt kahden viikon antibioottikuurin ja sitten patti leikataan.

Josko nyt kirjoittaisi tai linkkaisi jotain muutakin, niin Mia kirjoitti meidän kaikkien ratsastajien puolesta Etelä-Saimaaseen asiallisen kirjoituksen hevosen ja auton kohtaamisesta. Toivottavasti luet sen, tässä linkki. Kiitos ja hyvää Vappua kaikille!