Kylminä pakkaspäivinä on aikaa lueskella netistä koira-artikkeleita. Itseasiassa ryhdyin etsimään J.A.U. Yrjölän kirjoituksia käytyäni lomaviikolla moikkaamassa ihanaa rottweiler Akea ja hänen perhettään. Ollaan Aken emännän kanssa yhtä mieltä siinä, että herra Yrjölä kirjoittaa viisaita.

Tässä LINKKI Kennel Zirabanden sivuille J.A.U. Yrjälön artikkeliin. Uskalsin linkittää tänne ilman lupia, kun muutkin olivat tehneet niin (OK, ei kyllä mene puolustuksesta, mutta tein sen kuitenkin). Artikkeli muistutti tietyistä perusasioista elävässä elämässä, siinä oli monta hyvää kohtaa.

Mitä Vihtorin ja Zorron ruokavalioon tulee, pyrimme olemaan sekaruokaisia. Nyt on kuitenkin tarkoitus ryhdistäytyä hieman muun muassa kasvisten ja lihan suhteen, sillä viimeajat ovat olleet liian nappula painotteisia.

Hitsin pimpulat, että on kylmä! Zorro ja Vihtori ei vähästä hämmästy, mutta tänä aamuna Vihtori oli sitä mieltä, että lenkki voisi loppua, sillä tassuja palelee. Myöskään etupiha ei saanut vakiokävijöitään liikkeelle, kun itse hain takkapuita takkaan. Otammekin tämän sunnuntain lötkien ja voimavaroja keräillen.

Huomenta!

Vuosi on siis vaihtunut ja mukavasti se meni. Iltaa vietettiin takkahuoneessa telkkarin ääressä. Kävimme hyvissä ajoin iltalenkin ja sen kanssa ei ollut ongelmia. Tosiaan kiitos telkun, vuoden vaihtuminen meni suht sulavasti. Muutaman kerran joutui ääntä lisäämään kovimpien rakettiäänien peittämiseksi ja kun olin jo mennyt nukkumaan, mutta rakettien ampuminen vain jatkui, siirsin itseni suosiolla takaisin takkahuoneeseen ja telkun äären. Kertaakaan ei Zorrolla ollut tosi paniikkia  ja  nyt aamusta aamulenkki oli jälleen aivan normaali. Oli muuten niitä aamuja, jolloin vastaantulijoita ei näkynyt.  Siellä on aika kipakka pakkanen…

Eilen aamulla tavattiin vallan ihanat englanninlammaskoiratytöt. Ja voi kun he olivat luonteeltaan kuin Zorro ja Vihtori. Ensimmäinen, reipas neito tuli Zorron kanssa heti juttuun kummankin todetessa, hei, voit sie olla. Ja niin nuuskittiin nenät vastakkain. Entäs sitten nahkarotsimies? Vihtori olisi voinut löytää elämänsä naisen… Mutta - toinen neito pakeni ujouttaan ja arkuuttaan hyvän etäisyyden päähän  ja Vihtori istui tattina selkä kaikkiin päin naurun viimeisinkin sentti venytettynä suoraksi ja tuijotti taivalle, ettei kukaan huomaisi, että on olemassa. Katsotaan tuoko uusi vuosi uusia kujeita tulleessaan.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

PS: Yrityksistä huolimatta, en saanut tallennettua tähän kuvaa, ehkä ensi vuonna

Joulu on nyt vietetty mukavasti syöden ja ulkoillen. Lunta tuli pyhäpäivien aikana niin paljon ja nopeasti, että Vihtorilla oli hieman sulattamista asiassa. Ensin oli vain vähän lunta, mikä oli OK. Oli selvät erot lenkkipoluilla ja polun vierustoilla. Sitten lunta tuli ja tuli, niin ettei aurauskalusto pysynyt perässä. Vihtori ei aivan ymmärtänyt eroa ja niin kakkapussit olivat tiuhemmassa käytössä kuin normaalisti. Nyt kun ainakin meidän lähitiet ovat hyvin auratut, mutta niissä on kovin korkeat vallit, on Vihtorilla todella työ etsiä niitä polun reunustoja. Niitä ei ole kuin metsissä, joissa on tallaamatonta lunta noin puolisen metriä.

Odotan vuoden vaihtumista viharakkaus aatoksin. Zorro inhoaa/pelkää ilotulitteita! Uusi vuosi on positiivinen juttu, mutta toisen pelko ei. Suunnitelmat ulkoilun suhteen ovat jo valmiina, mutta ne illan tunnit… Kunhan saisin Zorron tahmatassut liikkeelle illalla edes sen verran, että kerran pääsisi nostamaan jalkaa. Toivotaan parasta!

Ja puolituntia retken jälkeen alkoi pyryttää oikein kunnolla…

Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä.
Ilmassa on ripaus taikaa,
rauhallista joulunaikaa!

Eilen illalla Lappeenrannan lentoasema ilmoitti -18 astetta pakkasta. Ulos varustauduttiin toppahanskoin ja -housuin, untuvatakein ja kypärämyssyin pipolla päällystettynä. Herrojen varustus oli jälleen sama eli oma turkki (hyvä säähän kuin säähän toim.huom.).  Ja niin me lähdimme lenkille. Ajattelin, että josko tehtäisiin se lyhyempi lenkki, mutta ei… Zorro näytti, että pitkä peruslenkki on nyt tarpeen ja niin me kiersimme vakiokierroksen. Kesken reisssun oli keskusteltava poikien juttuja ja eli ne kuuluisat uroskeskustelut. Jossain kohtaa ajattelin, että onkohan herrojen kylmä. Todennäköisesti ei, sillä lenkin loppupuolella Zorron oli vielä piehtaroitava kahteen kertaan, jotta kaikki ilo otetaan irti lumesta ja pakkasesta. Varsinainen pakkasukko!

Jokin aika sitten tulimme lenkiltä ja Vihtori oli ruusunpuskaoksissa. Putsasin herrasta piikkisiä risunpätkiä ja muutamia kuivuneita ruusunnuppuja. Asiaan ei kiinnitetty sen enempää huomiota.

Vihtori on välillä lenkeillä sangen hidas, paljon hitaampi kuin Zorro. Ryhdyin etsimään syytä hitauteen. Kerta toisensa jälkeen osoittautui, että meidän nahkarotsimies on ihastunut ruusuihin. Oli sää mikä tahansa ja olivat puskat missä kunnossa tahansa, Vihtorin on tarkistettava niiden tuoksu, muun muassa tänä aamuna (ja pakkasta oli -12 astetta). Aika liikuttavaa . Zorro ei edes moisia puskia huomaa…

Voi vitsi, Helsingissä on tänään ja huomenna Voittaja 2009 näyttely. En ole koskaan käynyt ko. näyttelyssä ja nyt ajatuksenomaisesti kävi mielessä, että josko lähtisi. Ei, ei toki, en olisi lähtenyt rinkiin, Vihtori on enemmän kesäkehien miehiä, vaan katsomaan ja kannustamaan muita choweja kehässä. Onhan muun muassa Vihtorin sisko edustamassa sukua, hyvä Lillis. Kaikenkaikkiaan olisi kiva kokea noin suuren näyttelyn tunnelma ja ehkä ostaa jotain tuliaisia koiruuksille (toim. huom. ehkä sana on tässä virheellinen).

Joulunläheisyys sai aikaan päätöksen, joka suosi kotiinjäämistä. Siispä päivään on tiedossa jouluvalmisteluja eritavoin ja tietysti ulkoilua herrojen kanssa. Onneksi olemme saaneet ohuen lumikerroksen maanpinnalle, on niin paljon tassuystävällisempi alusta liikkua.