Ihanaa, eilen tuli lunta! Lumi tuo mukanaan niin monia positiivisia asioita, tässä niistä muutamia… Siisteys, herrat pysyvät puhtaampina lumikeleillä – valoisuus, meillä on Vihtorin kanssa yhteinen inhonkohde eli pimeä, Zorro ei ole siitä moksiskaan – kynsien kuluminen, varsinkin Zorrolla kuluu kynnet etutassuista tosi lyhyiksi laahustavan kävelytyylin ansiosta. Kynsien kuluminen pätee myös Vihtoriin, mutta lievempänä kuin Zorrolla. Ja jotenkin koirat vaan ovat energisempiä ja leikkisämpiä lumikeleillä…

Sain viime viikolla valokuvan Vihtorin Voitto veljestä. Tässä siis jatkoa suvun miehistä…

JIPII, nyt osaan muuttaa doc ja docx tiedostot jpg tiedostoiksi. Kiitos tästä kuuluu työkaverilleni Arille. Näin jälkiviisaana en aio kertoa kuinka helppoa se on…

Siis asiaan! Tässä muutamia mukavia kuvia Vihtorin sukulaisista, yllä veli Papu – istumassa. Kovin on suloisen näköinen nuori mies! Ja alla Vihtorin ja Papun isä Kassu – istumassa. Sanoisinko ihana! Laitan vielä alle Vihtorin kuvan – istumassa, niin voitte pohtia kuka on ja kenen näköinen, vai onko kukaan kenenkään… Kiitokset kuvista sinne Kassun sekä Papun koteihin ja oikein mukavaa syksyä!

Aika rientää sallittua nopeammin. Vasta oli viime viikko ja nyt viedään tämän viikonlopun jämiä. Koiruuksien kanssa on ulkoiltu ja temuttu normaalisti. Zorron hot spot ja korvasairauskierre on ohitettu – HUH, HUH.

Olen saanut Vihtorin isästä ja veljestä kivoja kuvia, vaan nyt en saa niitä tänne blogiin. Pulmana on, että olen tallentanut ne hätäpäissäni sähköpostia tukkimasta wordin docx ja doc tiedostoille. Nämä tiedostot pitäisi muuttaa jpg tiedostoiksi, jotta saisin kuvat tänne. Pulmana on, että miten se tehdään. Minun taidoilla ei mitenkään… Olisi kiva raottaa muillekin perhealbumia ja arvuutella yhdessä yhdennäköisyyttä.

Näitä asioita ihmetellessä ja ihanaa, valkoista lumipeitettä odotellessa aloittelemme uutta viikkoa.

Hienostunut Zorro-herra täytti viime lauantaina 6 vuotta. Ja koska herra on tahdikas, ei hän tuonut asiaa mitenkään esille emäntänsä unohtaessa koko jutun. Siispä tässä yritetään korjata tilannetta ja toivotetaan HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ZORRO!

Tänään siirrettiin kelloja. Liki kaikki talon kellot on nyt vaihdettu uuteen aikaan. Elimistön vuorokausikellolle asia ei ole aivan yhtä yksinkertainen. Aamuihmisenä tiedän illan ja iltaunisuuden tuovan pulmia. Samoin Vihtori ja Zorro ovat tottuneet tarkkaan rytmiin, aikaero tuonee muutaman ihmettelevän katseen, eikö lähdetä jo lenkille…

Tästä ja pimeistä illoista johtuen kävimmekin kunnon päivälenkin metsässä ja jätimme lyhyemmän ressun iltaan. Olipa hyvä ulkoilukeli. Toki hieman pimeä päivä ja sää tuhnuinen, mutta ilma happirikas. Ilmeisen paljon metsässä oli myös hajuja, sillä  joka oksa ja heinänkorsi oli nuuhkittava. Ja Vihtori nuoren miehen röyhkeydellä tuuppaamaan Zorron pois mättäältä… Ja Zorro herrasmiehenä siirtyi…

Vihtori on oikein pohtimalla pohtinut uuden tyylin varmistaakseen tarjolla olevan herkun. Pyydettäessä istumaan herra asettaa pulleat etutassut minun varpaille. Ilmeisesti olettaa, että tämä toimenpide tuo hänelle jonkinlaista lisäarvoa.

Vihtori sai tänään paketin kotikulmilta eli Kauhavalta. Paketissa oli aivan ihanat kuolalaput chow chow kirjonnalla varustettuna. Minä olin enemmän kuin haltioissani, mutta mitä mieltä oli meidän jätkä, sen voitte päätellä kuvasta itse . Jokatapauksessa kiitos Kauhava, näitä ei meiltäpäin löydy.  

Jatkoksi muutama lumikuva tältä päivältä. Ilma oli aivan kauhea, kun ajoin töistä kotiin. Onneksi ilma selkeni ja sain napattua nämä ekat talviotokset.

Tulimme hetki sitten aamulenkiltä. Näin loman ja ihanan aamun kunniaksi teimme sen pidemmän version. Alkumatkastua ihmettelimme ääntä, joka eteni metsässä. En tiedä mikä siellä oli, lintu tai ihminen se ei ollut, mutta ehkäpä kettu tai supikoira. Toivottavasti löydän vastauksen eläinkirjoista tai netistä. Pyörätien kulkiessa aivan metsän reunaa miehistö jäykistyi paikoilleen, liekö tyyppi ollut aivan puskien takana. Viimeinen osuus reissusta on auringon nousua kohti ja tänään se oli erityisen kaunis. Toivottavasti sää on näin kiva koko päivän!

Ulkona sataa lumiräntäsekoitusta. Ihanaa, olen syyslomalla ja ei ole pakko mennä ulos. Samaa mieltä ovat myös herrat Zorro ja Vihtori. Keli ei houkuttele pitkille lenkeille, ei edes pienille pyrähdyksille. Kävimme hetki sitten etupihalla. Voi sitä tassujen nostelua, kun terassi muuttui märäksi. Varsinkaan Vihtori ei pystynyt ottamaan tavallisia askeleita, vaan hiippaili varpaillaan ja mielummin niin, että vain kolme jalkaa kosketti maata. Sen verran piti nurmikolla käydä, että voi sanoa käyneensä pihanperällä… Sisäänkutsua ei tarvittu, vaan oven auettua herrat kipittivät nopeasti sisään.

Jatketaan tämä eilen aloitettu ajatusleikki loppuun.

Vihtori olisi se hellyyttävän ujo nuorimies mustassa niittinahkarotsissaan. Maailmanvalloittajaa ei tästä miehestä tulisi, mutta tietyissä tilanteissa tuttujen kanssa Vihtorista kuoriutuisi illan showmies. Vihtori ei olisi naistennaurattaja ja pöytätavat pikku röyhtäisyineen saattaisi yllättää muun seurueen. Aito ja rehellinenVihtori olisi, paitsi jäädessään kiinni pienistä kepposista. Silloin katse suoraan silmiin ja viaton ilme – AI MINÄ VAI, EN TOKI!